Puutarha

Korson Omakotiyhdistyksen kokous 11.04.2006

Lehtipuiden kevätleikkaus

Lehtipuita leikataan kevättalvella niiden lepoaikana aina silmujen turpoamiseen asti. Keväällä leikataan useimpia lehtipuita paitsi niitä, joiden mahlanvuoto on runsasta. Tällaisia ovat luumu, kirsikka, koivu ja vaahterat, joiden leikkuu jätetään elokuulle.

Hedelmäpuissa on eniten siistimistä, mutta myös pihan koristepuut kaipaavat hoitoa, sillä nekin ränsistyvät vanhetessaan ja syys- ja talvimyrskyt ovat katkoneet oksia.  Leikkuu on myös puiden terveydenhoitoa. Katkenneet oksat leikataan jonkin sivuhaaran yläpuolelta tai aivan rungon läheltä niin, että oksan ympärillä oleva paksunnos eli oksan kaulus jää jäljelle. Silloin leikkauspinta umpeutuu hyvin. Tyngät eivät pysty kasvamaan  umpeen koskaan, vaan puu alkaa lahota juuri siitä kohdasta.

Kookas oksa sahataan  pätkittäin, ettei se repäise kuorta romahtaessaan alas. Rosoinen leikkausjälki tasoitellaan puutarhaveitsellä, jotta haava alkaa kasvaa hyvin umpeen. Isoon leikkauspintaan on hyvä sivellä vahaa tai haavanhoitoainetta suojaksi lahottajasienten  itiöitä vastaan.

Omenapuuta muotoillaan jo taimesta lähtien. Nykysuositusten mukaan taimi saa juurtua rauhassa ensimmäisen kesän istutuksen jälkeen ja se leikataan vasta seuraavana keväänä. Leikkausten tavoitteena on saada loivia, tukevia oksakulmia, ilmava latvus ja satoisa puu. Jos puuhun jää jyrkkäkulmaisia oksia, puu todennäköisesti repeää hedelmien painosta. Oksien kasvua voidaan ohjata myös taivuttamalla niitä kesällä.

Satoikäisestä omenapuista poistetaan toisiaan hankaavia ja latvuksen sisään kasvavia oksia.      Vanhaa puuta nuorennetaan varovasti ja siitä sahataan kerralla vain pari huonokuntoisinta oksaa tai haaraa. Liian raju leikkaus innostaa uinuvat silmut kasvuun ja puusta tulee risuinen. Silloin siistimistä riittää useammaksikin kevääksi.

 Jos hedelmäpuun runko on jyrsitty ympäriinsä, puun voi pelastaa sillastamalla. Siinä  jyrsitty rungonosa ohitetaan terveillä oksilla. Oheinen  ohje on kirjasta Omenapuu (Anssi Krannila ja Anne Paalo). Heti kun vioitus havaitaan, jyrsitty kohta suojataan kuivumiselta käärimällä sen ympärille valkoista muovikelmunauhaa.  Ennen omenapuun kasvun alkamista puusta otetaan ohuita ja pitkiä versoja sillastusta varten. Ne kääritään muoviin ja säilytetään kylmiössä tai jääkaapissa (viileässä) toukokuuhun asti.  Nuoriin puihin tarvitaan kaksi sillastusoksaa ja paksumpirunkoisiin useampia.

Sillastaminen tapahtuu toukokuussa. Rungon ympäriltä poistetaan suojakääreet ja kuoren reunat tasoitellaan terävällä veitsellä. Sillastusoksan molempiin päihin leikataan 5 – 6 cm:n  pituiset viistot viillot.  Oksan  pitää olla niin pitkä, että se ulottuu jyrsityn  kohdan yli. Runkoon viilletään pystysuorat viillot, jotta sillastusoksa saadaan työnnetyksi kuoren alle. Sillastusoksan viilletyt päät työnnetään rungon elävän kuoren alle niin, että oksan ja rungon puuosat tulevat vastakkain. Oksat kiinnitetään avausviillon kohdalta pienillä nauloilla, ja liitoskohdan ympärille kierretään niintä tai narua.  Naulat ja siteet poistetaan, kun oksat ovat kasvaneet runkoon kiinni.

Pensaiden leikkaus heti lumen sulettua

Kun pensaiden tyvet paljastuvat, päästään leikkaamaan niistä vanhimpia ja vioittuneita oksia pois. Kun niitä leikataan säännöllisesti, ne pysyvät pitkään hyvässä kunnossa.

Etenkin marjapensaita kannattaa leikata säännöllisesti, jotta satoa saadaan joka kesä. Niistä poistetaan vuosittain vanhimpia, maahan painuvia oksia. Toisaalta marjapensaita voidaan lisätä taivukkaista eli maahan painuneista versoista, jotka juurtuvat ja niistä kasvaa uusia taimia. Vadelmariveistä leikataan kaikki marjoneet versot ja uusiakin harvennetaan niin, että rivimetrille jää runsaat 10 versoa. Näin vatukko pysyy ilmavana ja terveenä.

Kreetan- ja ruusuangervon, pallo- ja syyshortensian, pajulehtiangervon ja syyssyreenin kukka-aiheet kehittyvät samana kesänä, eivätkä ne kärsi kevätleikkauksesta. Niiden kukinta vain komistuu, kun ne leikataan keväällä melko lyhyiksi eli jätetään muutama silmu versoonsa.

Keväällä kukkivien onnenpensaan, ruusukvittenin, angervojen, jasmikkeen, koristeomenapuun ja -kirsikan kukka-aiheet kehittyvät jo edellisenä kesänä, joten leikattujen oksien mukana menevät myös kukat. Jos kuitenkin halutaan ihailla esim. syreenin kukintaa, pensaat leikataan vasta kukinnan jälkeen.

Reippaalla nuorennusleikkauksella voidaan uudistaa isot ja ränsistyneet pensaat ja pensasaidat niin, että kaikki oksat leikataan keväällä ennen kasvun alkua lyhyiksi tyngiksi (10 - 15 cm). Juuristossa on mahtavat kasvuvoimat ja versoja saattaa tulla liikaakin.

Monet pensaslajit uudistuvat hyvin ja jotkut laji, kuten pensasruusut, pihlaja-angervo ja tuoksuvatukka, levittäytyvät lähiympäristöönsä juurivesoistaan liiankin tarmokkaasti. Seuraavat lajit versovat hyvin syreeni, happomarja, siperianhernepensas, pensasruusut, pihlaja-angervo, tuoksuvatukka, korallikanukka ja terttuselja. Pensaatkaan eivät ole ikuisia, joten hyvin iäkkäät pensaat eivät aina jaksa uudistua.

Jos pensaat tai pensasaita ovat  tärkeä näkösuoja, uudistaminen onnistuu myös vähitellen. Ensimmäisenä keväänä leikataan joka kolmas verso ja työtä jatketaan seuraavina vuosina. Maisema pysyy vehreänä koko ajan. Pensaiden vähittäistä nuorennusta suositellaan etenkin maan pohjoisosiin. Jos leikataan reippaasti, versojen kasvu on liian rehevää, ja ainakin versojen latvat paleltuvat seuraavana talvena.

Korson Omakotiyhdistyksen kokous 23.3.2005 Kotipuutarhan kalkitusvinkit

Miksi kalkki on tarpeen? Kasvien pH-vaatimukset 
Kotipuutarhaan sopivia kalkkeja
Milloin kalkitsen? 

Miksi kalkki on tarpeen?

Maaperä luontaisesti hapan

- rahkaturve happaminta, hietasavi vähiten. - maanesteessä happamia vety-, alumiini-, rauta- ja mangaani-ioneja

Kasvien ravinteiden otto

- kasvit ottavat juurillaan maanesteestä ravinnekationeja, (emäksisesti vaikuttavia). Happamat vetyionit joutuvat maanesteeseen ja maan pH laskee.

Sateet

- huuhtovat maasta emäksisesti vaikuttavia aineita (pahin karkeilla kivennäismailla) - maan muokkaus ja avokesannointi lisäävät huuhtoutumista.

Happamat laskeumat

- öljyn, kivihiilen ja turpeen poltossa ilmakehään joutuu rikkiyhdisteitä, typen oksideja ja ammoniakkia.

Kalkista hyötyä maalle, kasveille ja pieneliöille

Monet puutarhakasvit vaativat lievästi happaman (pH 6) - neutraalin (pH 7
- eloperäiset maat tavoite pH 6 (vaativat enemmän kalkkia kuin karkeat maat)
- karkeat kivennäismaat ja savimaat pH 6,5
- kalkitus parantaa ravinteiden liukoisuutta maassa, noin pH 6 paras
- jos pH yli 7, mm. mangaanin, kuparin ja sinkin saatavuus heikkenee
- jos pH alle 6,0 etenkin fosforin liukoisuus heikkenee
- parantaa maan rakennetta (savimaa) mururakennetta>> kalsium ja magnesium sitovat maahiukkasia kestäviksi muruiksi.
- pieneliöstön aineenvaihdunnan tuloksena maahan syntyy runsaasti lima-aineita, jotka edistävät murujen syntymistä, lieroille pH-luku lähes 7
- juurinystyräbakteerit (palkokasveilla) arkoja maan happamuudelle kalkin lisäys maahan aiheuttaa reaktion, jossa happamuutta aiheuttava vety muuttuu vedeksi ja hiilidioksidiksi.

Kasvien pH-vaatimukset

Vihannekset